Kauniit satamat – vai Jumalan johdatus ?


Meillä kuunnellaan musiikkia suhteellisen paljon, ja muutamia päiviä sitten nostin levylautaselle vanhan Romanos-kvartetin vinyylin, jossa oli mm. harmonisesti sointuva vanha kappale: ” Miksi maailman merellä kuljet, synnin laineilla leikitellen. Miksi syömmesi Herralta suljet, kutsuääntänsä kuuntele et.”

Tuo, nykyisin aika harvoin kuultava kappale jäi soimaan mielessäni niin, että seuraavana aamuna etsin Raamatustani kohdan, jossa kerrotaan Paavalin laivamatkasta, joka kertoo kuinka purjehdittiin Kauniit Satamat – nimisen rannikon läheltä, joka oli lähellä silloista Lasaia nimistä Kreetan kaupunkia. Lasaian raunioiden oletetaan sijaitsevan n. 8 km nykyisestä Kaloi Limenesistä itään. Paikka on n. 80 km etäisyydellä Heraklion nimistä Kreetan kaupunkia, jossa itsekin olen vaimoni kanssa käynyt lomailemassa, joten tuo alue on monelle lomailijalle tuttua seutua. Alue kokonaisuudessaan on kaunista, joten ei ole sattuma miksi satamalla oli tuollainen nimi. Näin Paavali kertoo tuosta matkastaan, joka ei ollut mikään turistimatka hänelle, hän oli Kristuksen nimen tähden vankikuljetuksessa muiden vankien joukossa matkalla Italiaan, Roomaan, tekemään selkoa opistaan, jota hän sanoi julistavansa Israelin toivon tähden.

satamaJa kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa.. Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen. Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä ja sanoi: ”Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme.” Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. (Ap.t. 27: 5-11)

Myös meidän jokaisen elämä on kun purjehdusmatka. Saamme purjehtia elämämme merellä vapaasti valiten missä purjehdimme. Mainitsemassani laulussa kysytään; ” miksi maailman merellä kuljet?” Lauluntekijä tähtää kysymyksellään noihin purjehdusretkiin jossa elämän purrren ohjaajan omat halut ja vietit johtaa asioihin ja tekoihin, jolla on elämään, jopa läheistenkin elämään, ainoastaan murhetta ja tuhoa tuottavia seurauksia, jotka johtavat aina poispäin siitä Jumala-yhteydestä, johon ihminen on tarkoitettu. Tämän maailman ruhtinas, – sielunvihollinen, joksi tätä pahan henkivaltaa nimitetään, hän kyllä näyttää meille näitä houkuttelevia ”kauniita satamia”, ja kun ei kuunnella sitä sisäistä Jumalan ääntä ja kutsua, joka haluaisi hyvää meille, silloin ollaan helposti haaksirikon edessä, kuten tuo Paavalin laivamatka päättyi. Ei tosin Paavalin valinnan vuoksi, vaan toisen vallan käskystä ja väärän äänen tottelemisen johdosta. Paavalilla oli Jumalan henki sisimmässään ja hän sai viisauden sanoja aluksen esimiehelle, joka ei kuitenkaan niitä ottanut kuuleviin korviinsa, vaan uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. Heidän laivansa sai aluksi purjehtia leppeässä etelätuulessa, mutta noiden väärien ohjeiden noudattamisen johdosta heidät yllätti lopuksi raju koillismyrsky, ja ei kauan, niin laiva haaksirikkoontui, hajoten kappaleiksi.

Liian monen kohdalla on käynyt niin, että nuo elämän meren kauniilta ja hyviltä näyttävät, viattoman tuntuiset alueet ja houkutuksia herättävät ”kauniit satamat”, joista on lähdetty ruusuja poimimaan, ne ovatkin kasvaneet vain piikkejä jotka ovat haavoittaneet, sekä poimijaa itseään, että usein myös läheisiä. Alkumatkan leppoisen tuntuiset etelätuulet ja suosiollinen
kokeilu vaarallisilla alueilla, onkin yllättäen, aivan liian monen seilaajan kohdalla joutunut hallitsemattoman koillismyrskyn kouriin, ja niin koko elämän onni on mennyt sirpaleiksi.

Siksi kehotankin Sinua, hyvä lukija: Anna kätesi Vapahtajan käteen, hän johtaa sinun elämääsi jo täällä ajassa, ja pääset kerran tuohon kaupunkiin ihanaan taivaan maan – kuten alussa mainitun lauluin sanoitus kertoo, – lainaten Raamatun lupauksia. Me emme elä vain tätä aikaa varten, vaan tämän elämän jälkeen meillä on uusi tulevaisuus. – Tulevaisuus, jonka suunnan me valitsemme tällä elämämme purjehdusmatkalla.

Keijo Niskala